Björn Sundellin kirjoitus ajatushautomo Magman verkkosivuilla lokakuussa 2011

Englannin kielen taito lukeutuu nykyään työelämän peruskompetensseihin.  Englannin merkityksestä huolimatta ruotsin kieli on edelleen tärkeä etenkin sille osalle elinkeinoelämää, jolla on laaja kosketuspinta Ruotsiin. Näissä yrityksissä ruotsin kielen taito näyttää myös edistävän työntekijän urakehitystä. Näin todetaan ajatushautomo Magman laajassa selvityksessä, jonka on tehnyt tutkijatohtori Wilhelm Barner-Rasmussen.

Ruotsi on Suomen tärkeimpiä vientimaita. Lisäksi noin puolet Suomeen viimeisten 40 vuoden aikana tehdyistä yritysinvestoinneista on peräisin Ruotsista. Samalla kun Ruotsin merkitys elinkeinoelämässä säilyy, suomalaisten kielitaito heikkenee. Uhkaako hiipuva ruotsin kielen taito Suomen kilpailukykyä vai korvaako englanti ruotsin kielen maittemme välisessä kaupassa?

Ajatushautomo Magma haluaa raportissaan kiinnittää huomiota kielikäytäntöihin Suomen ja Ruotsin välisessä kaupassa. Selvitys perustuu laajaan verkkokyselyyn, joka kattoi 37 ruotsalaista ja 27 suomalaista emoyhtiötä. Lisäksi on tehty 23 syvähaastattelua. Yhteensä tässä aineistos­sa edustettu yritystoiminta työllistää Suomessa noin 57 000 henki­löä, ja sen liikevaihto on noin 19 miljardia euroa.

Selvityksessä näkyy voi­makas jännite kahden vahvan näkemyksen välillä. Toinen painottaa englannin kieltä, toinen taas ruotsia. Molemmat esiintyvät haastattelumateriaalissa tiu­haan, ja tutkija on siksi päätellyt molempien heijastavan tärkeitä piirteitä tutkimuksen kohteena olevien yritysten toimintaympäris­töistä, vaikka ne ovatkin keskenään vaikeasti yhteen sovitettavissa.

Englannin kieleen keskittyvä diskurssi painottaa englannin myönteistä merkitystä neutraalina, käytännöllisenä ja tasa-arvoi­sena kansainvälisen liiketoiminnan lingua francana. Englanti nähdään täysin välttämättömänä sisäisen viestinnän kielenä kansainvälisesti toimivassa yrityksessä. Eräät vastaajista pitivätkin hyvää englannin kielen tai­toa jopa tärkeämpänä kuin paikallisen markkinan kieltä eli tässä tapauksessa suomea.

Ruotsin kieleen keskittyvän diskurssin punaisena lankana taas on näkemys, että syviä ja merkityksellisiä ihmissuhteita ruotsalai­siin kollegoihin ja asiakkaisiin on helpompi luoda, jos voi viestiä heidän omalla kielellään ja näin ankkuroida suhteen yhteiseen pohjoismaiseen viitekehykseen. Myös vivahteiden havaitseminen ja ”rivien välistä” lukeminen on helpompaa, jos pystyy seuraamaan ruotsinkielisiä keskusteluja.

Englannin kielen taito lukeutuu tämän päivän työelämän peruskompetensseihin. Ruotsin kielen taidolla sitä vastoin on sel­keämmin meriitin tai ”plussan” luonne. Tämän selvityksen koh­deryhmään kuuluvissa yrityksissä ruotsia käytettiin ennen kaik­kea kanssakäymiseen ruotsalaisten emo-, tytär- ja sisaryhtiöiden kanssa, ja monessa yrityksessä ruotsin kielen taito oli Suomessakin kriteeri nimenomaan johtotason tehtäviä varten. Monet haasta­teltavat kertoivat, että heidän yrityksissään ruotsin kieltä käytet­tiin erityisesti epävirallisissa yhteyksissä, ylimmässä johdossa ja/tai hallituksessa sekä tärkeitä strategisia kysymyksiä käsiteltäessä. Siksi etenkin tytäryhtiöissä pidettiin erittäin toivottavana, että pai­kallinen johto hallitsi pääkonttorin ja ylimmän johdon ”oman” kie­len, vaikkakin virallinen konsernikieli oli englanti.

Suuntaa-antava vertailu kirjoittajan aiemmin keräämän ai­neiston kanssa viittaa siihen, että tämä tilanne on säilynyt suurin piirtein muuttumattomana ainakin vuodesta 2004, vaikka samaan aikaan on puhuttu paljon englannin kielen leviämisestä. Ai­neisto ei anna tukea näkemykselle, että englanti on globalisaation seurauksena korvannut ruotsin Suomen ja Ruotsin välisen talou­dellisen yhteistyön kielenä. Pikemminkin sekä englanti että ruotsi ovat tätä nykyä tärkeitä kieliä. Tätä selvitystä varten tehdyn kyselyn vastaajayri­tykset käyttivät ruotsia 63 prosentissa kaikesta viestinnästään ruot­salaisten emo-, sisar- ja tytäryhtiöiden kanssa. Englantia käytettiin 34 prosentissa tästä viestinnästä, ja suomea 3 prosentissa. Haastatte­luista käy ilmi että ruotsi koetaan tärkeäksi kieleksi etenkin epämuo­dollisissa yhteyksissä, ihmissuhteiden luomisessa, asioiden valmis­telussa ja lobbauksessa, sekä hierarkian ylemmillä tasoilla.

Yksilön kannalta nämä tulokset antavat vahvaa tukea käsityk­selle, että jos on töissä ruotsalaisen yrityksen omistamassa tytär­yhtiössä tai suomalaisessa yrityksessä jolla on paljon toimintaa Ruotsissa, ruotsin kielen hallitseminen on eduksi. Vaikkakin sitä vaaditaan näissä yhtiöissä ensimmäistä työpaikkaa varten vain poikkeustapauksissa, ruotsin kielen taitamisella voi olla huomatta­va merkitys myöhemmälle urakehitykselle. Urallaan eteneminen ruotsalaisomis­teisessa tytäryhtiössä tai Ruotsin markkinoilla laajalti toimivassa suomalaisessa yhtiössä on todennäköisempää, jos hal­litsee ruotsin kielen. Yksittäisen työntekijän etu taas kumuloituu ajan mittaan myös työnantajan eduksi: aineistossa on runsaasti esi­merkkejä siitä, miten kielitaitoiset työntekijät ovat pystyneet pa­rempiin suorituksiin myös yksikkönsä puolesta, esimerkiksi neu­vottelutilanteissa.

Kielipoliittinen keskustelu Suomessa on jossain määrin sekä tulehtunut että urautunut. Jo siksi kielitarpeisiin liittyvän tutki­mustiedon välittäminen yhdelle sen ensisijaisista kohderyhmistä – niille nuorille jotka ovat tärkeiden päätösten edessä opinnoissaan ja uravalinnassaan – on haasteellista. Lisäksi nuoret saattavat ra­jallisen työ- ja elämänkokemuksensa takia olla keskimääräistä alt­tiimpia pelkistyksille. Monella on käsitys, että muiden kielten pait­si englannin opiskelu on ylipäätään turhaa. Tämä käsitys on tämän tutkimuksen mukaan virheellinen ainakin ruotsin kielen osalta, ja hyvin todennäköisesti myös muiden kielten osalta. Am­mattitaito yhdistettynä kielitaitoon antaa yrityselämässä etulyön­tiaseman. Koulutusjärjestelmällä ja työnantajilla on suuri vastuu tämän selventämisessä nuorille.

____

Tutkimuksen on tehnyt Hankenin tutkijatohtori Wilhelm Barner-Rasmussen, joka on myös Aaltoyliopiston kauppakorkeakoulun kansainvälisen liiketoiminnan dosentti.